huolestus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahuolestus (39)
- huolestumisen tila; huolestuneisuus
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhuo̯lest̪us/
- tavutus: huo‧les‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huolestus | huolestukset |
| genetiivi | huolestuksen | huolestusten huolestuksien |
| partitiivi | huolestusta | huolestuksia |
| akkusatiivi | huolestus; huolestuksen |
huolestukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huolestuksessa | huolestuksissa |
| elatiivi | huolestuksesta | huolestuksista |
| illatiivi | huolestukseen | huolestuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huolestuksella | huolestuksilla |
| ablatiivi | huolestukselta | huolestuksilta |
| allatiivi | huolestukselle | huolestuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huolestuksena | huolestuksina |
| translatiivi | huolestukseksi | huolestuksiksi |
| abessiivi | huolestuksetta | huolestuksitta |
| instruktiivi | – | huolestuksin |
| komitatiivi | – | huolestuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huolestukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huolestus- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. huolestuminen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- huolestus Kielitoimiston sanakirjassa