hupakko

Suomi

Adjektiivi

hupakko

hassahtava, hupsu

Ääntäminen

IPA: /ˈhupɑkːo/
tavutus: hu‧pak‧ko

Käännökset

1. hassahtava, hupsu

ruotsi: fjantig, fjollig

Substantiivi

hupakko (4-A)

ajattelematon, hupsu ihminen
prostituoitu, huora, horo
Miehet ei käy terapeutilla, ne käy hupakolla.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hupakko	hupakot
genetiivi	hupakon	hupakoiden hupakoitten hupakkojen
partitiivi	hupakkoa	hupakkoja hupakoita
akkusatiivi	hupakko; hupakon	hupakot
sisäpaikallissijat
inessiivi	hupakossa	hupakoissa
elatiivi	hupakosta	hupakoista
illatiivi	hupakkoon	hupakkoihin hupakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hupakolla	hupakoilla
ablatiivi	hupakolta	hupakoilta
allatiivi	hupakolle	hupakoille
muut sijamuodot
essiivi	hupakkona	hupakkoina hupakoina
translatiivi	hupakoksi	hupakoiksi
abessiivi	hupakotta	hupakoitta
instruktiivi	–	hupakoin
komitatiivi	–	hupakkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	hupako-
vahva vartalo	hupakko-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. ajattelematon, hupsu ihminen

ruotsi: fjant

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

tyttöhupakko, tytönhupakko

Lainaukset

1887. Canth, Minna: Salakari: II luku

»Minä en voi. Se yhtenään häilyy mielessäni. Välistä kun kuvailen, että –»
»Että mitä?»
»Että sinä ehkä kuolet», jatkoi hän hiljaa ja kauhistuneena, »jätät minut ja lapset –»
Alma ei voinut enää pidättää itkuaan.
»Mutta, Alma, oletpa sinä oikea hupakko. Kuinka lapsellista. Nyt lähdemme kotiin emmekä tule toiste milloinkaan keskellä yötä tänne haaveilemaan, koska siitä on tuommoisia seurauksia. Saa nähdä, huomenna olet kipeä.»

Aiheesta muualla

hupakko Kielitoimiston sanakirjassa