hurmaaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahurmaaja (10)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhurmɑːjɑ/
- tavutus: hur‧maa‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hurmaaja | hurmaajat |
| genetiivi | hurmaajan | hurmaajien (hurmaajain) |
| partitiivi | hurmaajaa | hurmaajia |
| akkusatiivi | hurmaaja; hurmaajan |
hurmaajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hurmaajassa | hurmaajissa |
| elatiivi | hurmaajasta | hurmaajista |
| illatiivi | hurmaajaan | hurmaajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hurmaajalla | hurmaajilla |
| ablatiivi | hurmaajalta | hurmaajilta |
| allatiivi | hurmaajalle | hurmaajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hurmaajana | hurmaajina |
| translatiivi | hurmaajaksi | hurmaajiksi |
| abessiivi | hurmaajatta | hurmaajitta |
| instruktiivi | – | hurmaajin |
| komitatiivi | – | hurmaajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hurmaaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka hurmaa
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- hurmaaja Kielitoimiston sanakirjassa