huurre
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
huurre (48)
- (ilmatiede) jääkidekerros, joka syntyy pakkasella korkean ilmankosteuden olosuhteissa eri pinnoille
- Puiston penkit olivat huurteessa.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhuːrːeˣ/
- tavutus: huur‧re
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huurre | huurteet |
| genetiivi | huurteen | huurteiden huurteitten |
| partitiivi | huurretta | huurteita |
| akkusatiivi | huurre; huurteen |
huurteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huurteessa | huurteissa |
| elatiivi | huurteesta | huurteista |
| illatiivi | huurteeseen | huurteisiin huurteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huurteella | huurteilla |
| ablatiivi | huurteelta | huurteilta |
| allatiivi | huurteelle | huurteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huurteena | huurteina |
| translatiivi | huurteeksi | huurteiksi |
| abessiivi | huurteetta | huurteitta |
| instruktiivi | – | huurtein |
| komitatiivi | – | huurteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huurtee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huurret- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: huurteinen
- substantiivit: huurteisuus, huurtuminen
- verbit: huurettua, huurtua