Katso myös: Huurre
Wikipedia
Katso artikkeli Huurre Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

huurre (48)

  1. (ilmatiede) jääkidekerros, joka syntyy pakkasella korkean ilmankosteuden olosuhteissa eri pinnoille
    Puiston penkit olivat huurteessa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhuːrːeˣ/
  • tavutus: huur‧re

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huurre huurteet
genetiivi huurteen huurteiden
huurteitten
partitiivi huurretta huurteita
akkusatiivi huurre;
huurteen
huurteet
sisäpaikallissijat
inessiivi huurteessa huurteissa
elatiivi huurteesta huurteista
illatiivi huurteeseen huurteisiin
huurteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huurteella huurteilla
ablatiivi huurteelta huurteilta
allatiivi huurteelle huurteille
muut sijamuodot
essiivi huurteena huurteina
translatiivi huurteeksi huurteiksi
abessiivi huurteetta huurteitta
instruktiivi huurtein
komitatiivi huurteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huurtee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
huurret-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

huurrelasta, huurrepöytä

Aiheesta muualla

muokkaa