Katso myös: Huvila
Wikipedia
Katso artikkeli Huvila Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Huvila

Substantiivi muokkaa

huvila (12)[1]

  1. alkuaan pienehkö omakotitalo tai vapaa-ajan asunto, nyk. suurehko vapaa-ajan asunto

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhuʋilɑ/
  • tavutus: hu‧vi‧la

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huvila huvilat
genetiivi huvilan huviloiden
huviloitten
(huvilain)
partitiivi huvilaa huviloita
akkusatiivi huvila;
huvilan
huvilat
sisäpaikallissijat
inessiivi huvilassa huviloissa
elatiivi huvilasta huviloista
illatiivi huvilaan huviloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huvilalla huviloilla
ablatiivi huvilalta huviloilta
allatiivi huvilalle huviloille
muut sijamuodot
essiivi huvilana huviloina
translatiivi huvilaksi huviloiksi
abessiivi huvilatta huviloitta
instruktiivi huviloin
komitatiivi huviloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huvila-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

huvi + -la; Daniel Europaeuksen ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassaan (1853) esittämä uudissana[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

hirsihuvila, huvila-alue, huvila-asukas, huvila-asutus, huvilamurto, huvilapalsta, huvilateltta, huvilatontti, huvilavakuutus, huvilayhdyskunta, kesähuvila, loistohuvila, pitsihuvila, puuhuvila

Aiheesta muualla muokkaa

  • huvila Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
  2. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).