Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Huvila


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

huvila (12)[1]

  1. alkuaan pienehkö omakotitalo tai vapaa-ajan asunto, nyk. suurehko vapaa-ajan asunto

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhuʋilɑ/
  • tavutus: hu‧vi‧la

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huvila huvilat
genetiivi huvilan huviloiden
huviloitten
(huvilain)
partitiivi huvilaa huviloita
akkusatiivi huvila;
huvilan
huvilat
sisäpaikallissijat
inessiivi huvilassa huviloissa
elatiivi huvilasta huviloista
illatiivi huvilaan huviloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huvilalla huviloilla
ablatiivi huvilalta huviloilta
allatiivi huvilalle huviloille
muut sijamuodot
essiivi huvilana huviloina
translatiivi huvilaksi huviloiksi
abessiivi huvilatta huviloitta
instruktiivi huviloin
komitatiivi huviloine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

huvi + -la; Daniel Europaeuksen ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassaan (1853) esittämä uudissana[2]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

hirsihuvila, huvila-alue, huvila-asukas, huvila-asutus, huvilamurto, huvilapalsta, huvilateltta, huvilatontti, huvilavakuutus, huvilayhdyskunta, kesähuvila, loistohuvila, pitsihuvila, puuhuvila

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • huvila Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
  2. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).