huvitus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
huvitus (39)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhuʋiˌt̪us/
- tavutus: hu‧vi‧tus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huvitus | huvitukset |
| genetiivi | huvituksen | huvitusten huvituksien |
| partitiivi | huvitusta | huvituksia |
| akkusatiivi | huvitus; huvituksen |
huvitukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huvituksessa | huvituksissa |
| elatiivi | huvituksesta | huvituksista |
| illatiivi | huvitukseen | huvituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huvituksella | huvituksilla |
| ablatiivi | huvitukselta | huvituksilta |
| allatiivi | huvitukselle | huvituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huvituksena | huvituksina |
| translatiivi | huvitukseksi | huvituksiksi |
| abessiivi | huvituksetta | huvituksitta |
| instruktiivi | – | huvituksin |
| komitatiivi | – | huvituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huvitukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huvitus- | |
Käännökset muokkaa
1. huvia tuottava asia
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- huvitus Kielitoimiston sanakirjassa
Viro muokkaa
Substantiivi muokkaa
huvitus (gen huvituse, part huvitust)
- (harvinainen) mielenkiinnottomuus, kiinnostamattomuus