Substantiivi

muokkaa

huvitus (39)

  1. huvia ja iloa tuottava asia
    Monet viettävät vapaa-aikaansa huvitusten parissa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhuʋiˌt̪us/
  • tavutus: hu‧vi‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huvitus huvitukset
genetiivi huvituksen huvitusten
huvituksien
partitiivi huvitusta huvituksia
akkusatiivi huvitus;
huvituksen
huvitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi huvituksessa huvituksissa
elatiivi huvituksesta huvituksista
illatiivi huvitukseen huvituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi huvituksella huvituksilla
ablatiivi huvitukselta huvituksilta
allatiivi huvitukselle huvituksille
muut sijamuodot
essiivi huvituksena huvituksina
translatiivi huvitukseksi huvituksiksi
abessiivi huvituksetta huvituksitta
instruktiivi huvituksin
komitatiivi huvituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huvitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
huvitus-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • huvitus Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

huvitus (gen huvituse, part huvitust)

  1. (harvinainen) mielenkiinnottomuus, kiinnostamattomuus

Liittyvät sanat

muokkaa