Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hybridisaatio (3)

  1. (kemia) alkuaineen uloimpien atomiorbitaalien sekoittuminen hybridiorbitaaleiksi, jolla selitetään molekyylin muoto
    sp3-hybridisaatio

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hybridisaatio hybridisaatiot
genetiivi hybridisaation hybridisaatioiden
hybridisaatioitten
partitiivi hybridisaatiota hybridisaatioita
akkusatiivi hybridisaatio;
hybridisaation
hybridisaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi hybridisaatiossa hybridisaatioissa
elatiivi hybridisaatiosta hybridisaatioista
illatiivi hybridisaatioon hybridisaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hybridisaatiolla hybridisaatioilla
ablatiivi hybridisaatiolta hybridisaatioilta
allatiivi hybridisaatiolle hybridisaatioille
muut sijamuodot
essiivi hybridisaationa hybridisaatioina
translatiivi hybridisaatioksi hybridisaatioiksi
abessiivi hybridisaatiotta hybridisaatioitta
instruktiivi hybridisaatioin
komitatiivi hybridisaatioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hybridisaatio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

hybridisoitua + -aatio

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa