iibis
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- pelikaanilintuihin kuuluvia lintuja iibisten heimosta (Threskiornithidae)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈiːbis/
- tavutus: ii‧bis
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | iibis | iibikset |
| genetiivi | iibiksen | iibisten iibiksien |
| partitiivi | iibistä | iibiksiä |
| akkusatiivi | iibis; iibiksen |
iibikset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | iibiksessä | iibiksissä |
| elatiivi | iibiksestä | iibiksistä |
| illatiivi | iibikseen | iibiksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | iibiksellä | iibiksillä |
| ablatiivi | iibikseltä | iibiksiltä |
| allatiivi | iibikselle | iibiksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | iibiksenä | iibiksinä |
| translatiivi | iibikseksi | iibiksiksi |
| abessiivi | iibiksettä | iibiksittä |
| instruktiivi | – | iibiksin |
| komitatiivi | – | iibiksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | iibikse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
iibis- | |
Etymologia
muokkaa<< latinan sanasta ibis < muinaiskreikan sanasta ἶβις (ibis) < egyptin hb, hīb.
Suomen kirjakielessä sana mainitaan ensi kerran Frans Wilhelm Rothstenin sanakirjassa 1864 (muodossa ibis).[2]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaamazonianiibis, andieniibis, hadadaiibis, harmaaiibis, helttaiibis, iibislintu, intianiibis, japaniniibis, jätti-iibis, kaljuiibis, kuiskaajaiibis, madagaskariniibis, oliivi-iibis, poutaiibis, pronssi-iibis, punaniibis, pyhäiibis, rubiini-iibis, sininiskaiibis, suippopyrstöiibis, täpläiibis, töyhtöiibis, valkoiibis, viheriibis
Aiheesta muualla
muokkaa- iibis Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39
- ↑ Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 282. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.