ilkeneminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaailkeneminen (38)
- teonnimi verbistä iljetä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ilkeneminen | ilkenemiset |
genetiivi | ilkenemisen | ilkenemisten ilkenemisien |
partitiivi | ilkenemistä | ilkenemisiä |
akkusatiivi | ilkeneminen; ilkenemisen |
ilkenemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ilkenemisessä | ilkenemisissä |
elatiivi | ilkenemisestä | ilkenemisistä |
illatiivi | ilkenemiseen | ilkenemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ilkenemisellä | ilkenemisillä |
ablatiivi | ilkenemiseltä | ilkenemisiltä |
allatiivi | ilkenemiselle | ilkenemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ilkenemisenä (ilkenemisnä) |
ilkenemisinä |
translatiivi | ilkenemiseksi | ilkenemisiksi |
abessiivi | ilkenemisettä | ilkenemisittä |
instruktiivi | – | ilkenemisin |
komitatiivi | – | ilkenemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ilkenemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ilkenemis- |