ilkeys
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- se, että on ilkeä
- sävyltään ilkeä kommentti tai sanominen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈilkeys/ tai /ˈilkey̯s/
- tavutus: il‧ke‧ys / il‧keys
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ilkeys | ilkeydet |
genetiivi | ilkeyden | ilkeyksien |
partitiivi | ilkeyttä | ilkeyksiä |
akkusatiivi | ilkeys; ilkeyden |
ilkeydet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ilkeydessä | ilkeyksissä |
elatiivi | ilkeydestä | ilkeyksistä |
illatiivi | ilkeyteen | ilkeyksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ilkeydellä | ilkeyksillä |
ablatiivi | ilkeydeltä | ilkeyksiltä |
allatiivi | ilkeydelle | ilkeyksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ilkeytenä | ilkeyksinä |
translatiivi | ilkeydeksi | ilkeyksiksi |
abessiivi | ilkeydettä | ilkeyksittä |
instruktiivi | – | ilkeyksin |
komitatiivi | – | ilkeyksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | ilkeyde- | |
vahva vartalo | ilkeyte- | |
konsonantti- vartalo |
ilkeyt- |
Etymologia
muokkaasanan ilkeä vartalosta ilke- ja suffiksista -ys
Käännökset
muokkaa1. se, että on ilkeä
|
Aiheesta muualla
muokkaa- ilkeys Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40