SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ilkeys (40)[1]

  1. se, että on ilkeä
  2. sävyltään ilkeä kommentti tai sanominen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈilkeys/ tai /ˈilkey̯s/
  • tavutus: il‧ke‧ys / il‧keys

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ilkeys ilkeydet
genetiivi ilkeyden ilkeyksien
partitiivi ilkeyttä ilkeyksiä
akkusatiivi ilkeys;
ilkeyden
ilkeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi ilkeydessä ilkeyksissä
elatiivi ilkeydestä ilkeyksistä
illatiivi ilkeyteen ilkeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ilkeydellä ilkeyksillä
ablatiivi ilkeydeltä ilkeyksiltä
allatiivi ilkeydelle ilkeyksille
muut sijamuodot
essiivi ilkeytenä ilkeyksinä
translatiivi ilkeydeksi ilkeyksiksi
abessiivi ilkeydettä ilkeyksittä
instruktiivi ilkeyksin
komitatiivi ilkeyksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

sanan ilkeä vartalosta ilke- ja suffiksista -ys

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ilkeys Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40