Substantiivi

muokkaa

ilkeys (40)[1]

  1. se, että on ilkeä
  2. sävyltään ilkeä kommentti tai sanominen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈilkeys/ tai /ˈilkey̯s/
  • tavutus: il‧ke‧ys / il‧keys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ilkeys ilkeydet
genetiivi ilkeyden ilkeyksien
partitiivi ilkeyttä ilkeyksiä
akkusatiivi ilkeys;
ilkeyden
ilkeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi ilkeydessä ilkeyksissä
elatiivi ilkeydestä ilkeyksistä
illatiivi ilkeyteen ilkeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ilkeydellä ilkeyksillä
ablatiivi ilkeydeltä ilkeyksiltä
allatiivi ilkeydelle ilkeyksille
muut sijamuodot
essiivi ilkeytenä ilkeyksinä
translatiivi ilkeydeksi ilkeyksiksi
abessiivi ilkeydettä ilkeyksittä
instruktiivi ilkeyksin
komitatiivi ilkeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ilkeyde-
vahva vartalo ilkeyte-
konsonantti-
vartalo
ilkeyt-

Etymologia

muokkaa

sanan ilkeä vartalosta ilke- ja suffiksista -ys

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ilkeys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40