ilkiö
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaailkiö (3)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈilkiø/
- tavutus: il‧ki‧ö
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ilkiö | ilkiöt |
genetiivi | ilkiön | ilkiöiden ilkiöitten |
partitiivi | ilkiötä | ilkiöitä |
akkusatiivi | ilkiö; ilkiön |
ilkiöt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ilkiössä | ilkiöissä |
elatiivi | ilkiöstä | ilkiöistä |
illatiivi | ilkiöön | ilkiöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ilkiöllä | ilkiöillä |
ablatiivi | ilkiöltä | ilkiöiltä |
allatiivi | ilkiölle | ilkiöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ilkiönä | ilkiöinä |
translatiivi | ilkiöksi | ilkiöiksi |
abessiivi | ilkiöttä | ilkiöittä |
instruktiivi | – | ilkiöin |
komitatiivi | – | ilkiöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ilkiö- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. sellainen, jonka toiminnalle tai luonteelle ilkeys on tyypillistä, riiviö
Aiheesta muualla
muokkaa- ilkiö Kielitoimiston sanakirjassa