Substantiivi

muokkaa

ilkiö (3)

  1. sellainen, jonka toiminnalle tai luonteelle ilkeys on tyypillistä, riiviö

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈilkiø/
  • tavutus: il‧ki‧ö

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ilkiö ilkiöt
genetiivi ilkiön ilkiöiden
ilkiöitten
partitiivi ilkiötä ilkiöitä
akkusatiivi ilkiö;
ilkiön
ilkiöt
sisäpaikallissijat
inessiivi ilkiössä ilkiöissä
elatiivi ilkiöstä ilkiöistä
illatiivi ilkiöön ilkiöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ilkiöllä ilkiöillä
ablatiivi ilkiöltä ilkiöiltä
allatiivi ilkiölle ilkiöille
muut sijamuodot
essiivi ilkiönä ilkiöinä
translatiivi ilkiöksi ilkiöiksi
abessiivi ilkiöttä ilkiöittä
instruktiivi ilkiöin
komitatiivi ilkiöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ilkiö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ilkiö Kielitoimiston sanakirjassa