Substantiivi

muokkaa

ilottelu (2)

  1. ilotteleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈilot̪ˌt̪elu/
  • tavutus: i‧lot‧te‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ilottelu ilottelut
genetiivi ilottelun ilottelujen
ilotteluiden
ilotteluitten
partitiivi ilottelua ilotteluita
ilotteluja
akkusatiivi ilottelu;
ilottelun
ilottelut
sisäpaikallissijat
inessiivi ilottelussa ilotteluissa
elatiivi ilottelusta ilotteluista
illatiivi ilotteluun ilotteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ilottelulla ilotteluilla
ablatiivi ilottelulta ilotteluilta
allatiivi ilottelulle ilotteluille
muut sijamuodot
essiivi ilotteluna ilotteluina
translatiivi ilotteluksi ilotteluiksi
abessiivi ilottelutta ilotteluitta
instruktiivi ilotteluin
komitatiivi ilotteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ilottelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi ilotella + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa