Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

iltapäivä (10)

  1. kello 12 jälkeen alkava vuorokaudenaika, jota ennen on aamupäivä ja jonka jälkeen tulee ilta

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈilt̪ɑˌpæi̯ʋæ/
  • tavutus: il‧ta‧päi‧vä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi iltapäivä iltapäivät
genetiivi iltapäivän iltapäivien
(iltapäiväin)
partitiivi iltapäivää iltapäiviä
akkusatiivi iltapäivä;
iltapäivän
iltapäivät
sisäpaikallissijat
inessiivi iltapäivässä iltapäivissä
elatiivi iltapäivästä iltapäivistä
illatiivi iltapäivään iltapäiviin
ulkopaikallissijat
adessiivi iltapäivällä iltapäivillä
ablatiivi iltapäivältä iltapäiviltä
allatiivi iltapäivälle iltapäiville
muut sijamuodot
essiivi iltapäivänä iltapäivinä
translatiivi iltapäiväksi iltapäiviksi
abessiivi iltapäivättä iltapäivittä
instruktiivi iltapäivin
komitatiivi iltapäivine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo iltapäivä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista ilta ja päivä

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

iltapäiväkahvi, iltapäivälehti, iltapäiväohjelma, iltapäiväruuhka, iltapäiväsatu

Aiheesta muualla muokkaa