Substantiivi

muokkaa

ilveilijä (12)[1]

  1. (teatteri) temppujen tekijä, hulluttelija

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈilʋei̯ˌlijæ/
  • tavutus: il‧vei‧li‧jä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ilveilijä ilveilijät
genetiivi ilveilijän ilveilijöiden
ilveilijöitten
(ilveilijäin)
partitiivi ilveilijää ilveilijöitä
akkusatiivi ilveilijä;
ilveilijän
ilveilijät
sisäpaikallissijat
inessiivi ilveilijässä ilveilijöissä
elatiivi ilveilijästä ilveilijöistä
illatiivi ilveilijään ilveilijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ilveilijällä ilveilijöillä
ablatiivi ilveilijältä ilveilijöiltä
allatiivi ilveilijälle ilveilijöille
muut sijamuodot
essiivi ilveilijänä ilveilijöinä
translatiivi ilveilijäksi ilveilijöiksi
abessiivi ilveilijättä ilveilijöittä
instruktiivi ilveilijöin
komitatiivi ilveilijöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ilveilijä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12