imeltyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaimeltyminen (38)
- koko kasvissa tai sen osassa tapahtuva tärkkelyksen hajoaminen sokereiksi, joka tarkoituksellisesti aiheutettuna tapahtuu imeltämisessä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈimelt̪yminen/
- tavutus: i‧mel‧ty‧mi‧nen
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | imeltyminen | imeltymiset |
| genetiivi | imeltymisen | imeltymisten imeltymisien |
| partitiivi | imeltymistä | imeltymisiä |
| akkusatiivi | imeltyminen; imeltymisen |
imeltymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | imeltymisessä | imeltymisissä |
| elatiivi | imeltymisestä | imeltymisistä |
| illatiivi | imeltymiseen | imeltymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | imeltymisellä | imeltymisillä |
| ablatiivi | imeltymiseltä | imeltymisiltä |
| allatiivi | imeltymiselle | imeltymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | imeltymisenä (imeltymisnä) |
imeltymisinä |
| translatiivi | imeltymiseksi | imeltymisiksi |
| abessiivi | imeltymisettä | imeltymisittä |
| instruktiivi | – | imeltymisin |
| komitatiivi | – | imeltymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | imeltymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
imeltymis- | |