Katso myös: Impi

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

impi (7-H)

  1. (runollinen, ylätyyliä) neitsyt

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈimpi/
  • tavutus: im‧pi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi impi immet
genetiivi immen impien
(impein)
partitiivi impeä impiä
akkusatiivi impi;
immen
immet
sisäpaikallissijat
inessiivi immessä immissä
elatiivi immestä immistä
illatiivi impeen impiin
ulkopaikallissijat
adessiivi immellä immillä
ablatiivi immeltä immiltä
allatiivi immelle immille
muut sijamuodot
essiivi impenä impinä
translatiivi immeksi immiksi
abessiivi immettä immittä
instruktiivi immin
komitatiivi impine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo imme-
vahva vartalo impe-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

immenkalvo, immenkukka

Aiheesta muualla muokkaa

  • impi Kielitoimiston sanakirjassa