Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

immyt (43-H)

  1. (runollinen, vanhahtava) neito, impi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈimːyt̪/
  • tavutus: im‧myt

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi immyt impyet
genetiivi impyen impyiden
impyitten
partitiivi immyttä impyitä
akkusatiivi immyt;
impyen
impyet
sisäpaikallissijat
inessiivi impyessä impyissä
elatiivi impyestä impyistä
illatiivi impyeen impyisiin
impyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi impyellä impyillä
ablatiivi impyeltä impyiltä
allatiivi impyelle impyille
muut sijamuodot
essiivi impyenä impyinä
translatiivi impyeksi impyiksi
abessiivi impyettä impyittä
instruktiivi impyin
komitatiivi impyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo impye-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
immyt-

Lainaukset muokkaa

1898. Leino, Eino: Hymyilevä Apollo. Sata ja yksi laulua. (Sata ja yksi laulua; Hiihtäjän virsiä; Pyhä kevät, digitoitu versio Project Gutenbergissa)

Se soutavi seljässä delfiinein
ja sen lempeä lainehet laulaa
ja kanssa Vellamon impyein
se aikojen aalloilla kaulaa.

Aiheesta muualla muokkaa

  • immyt Kielitoimiston sanakirjassa