immyt
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈimːyt̪/
- tavutus: im‧myt
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | immyt | impyet |
genetiivi | impyen | impyiden impyitten |
partitiivi | immyttä | impyitä |
akkusatiivi | immyt; impyen |
impyet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | impyessä | impyissä |
elatiivi | impyestä | impyistä |
illatiivi | impyeen | impyisiin impyihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | impyellä | impyillä |
ablatiivi | impyeltä | impyiltä |
allatiivi | impyelle | impyille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | impyenä | impyinä |
translatiivi | impyeksi | impyiksi |
abessiivi | impyettä | impyittä |
instruktiivi | – | impyin |
komitatiivi | – | impyine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | impye- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
immyt- |
Lainaukset
muokkaa1898. Leino, Eino: Hymyilevä Apollo. Sata ja yksi laulua. (Sata ja yksi laulua; Hiihtäjän virsiä; Pyhä kevät, digitoitu versio Project Gutenbergissa)
Se soutavi seljässä delfiinein
ja sen lempeä lainehet laulaa
ja kanssa Vellamon impyein
se aikojen aalloilla kaulaa.
Aiheesta muualla
muokkaa- immyt Kielitoimiston sanakirjassa