Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

neito (1-F)

  1. (ylätyyliä) nuori naimaton nainen
  2. neitojen (Nigella) suvun kasvi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnei̯to/
  • tavutus: nei‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi neito neidot
genetiivi neidon neitojen
partitiivi neitoa neitoja
akkusatiivi neito;
neidon
neidot
sisäpaikallissijat
inessiivi neidossa neidoissa
elatiivi neidosta neidoista
illatiivi neitoon neitoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi neidolla neidoilla
ablatiivi neidolta neidoilta
allatiivi neidolle neidoille
muut sijamuodot
essiivi neitona neitoina
translatiivi neidoksi neidoiksi
abessiivi neidotta neidoitta
instruktiivi neidoin
komitatiivi neitoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo neido-
vahva vartalo neito-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

ikäneito, karjalanneito, linnanneito, merenneito, metsänneito, morsiusneito, neidonkenkä, neidonkorento, neidonkukka, neidonsilmä, neidonvaippa, neitokakadu, neitokurki, neitoperhonen, vedenneito

Aiheesta muualla muokkaa

  • neito Kielitoimiston sanakirjassa