imu

Suomi

Substantiivi

imu (1)

1. alipaineen aiheuttama nesteen tai kaasun liike
2. liikkuvan esineen perässä oleva alipaine; liikkuvan veden tai ilman aiheuttama liike

   Ajaa edellämenijän imussa.

   Virran imu imaisi mukaansa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈimu/, [ˈimu]
• tavutus: i‧mu

Käännökset

1. alipaineen aiheuttama liike

englanti: suction ruotsi: sugning

saksa: Saugen n., Saugwirkung f.

Liittyvät sanat

• imeminen
• imeä
• imuri
• imutus

Johdokset

• substantiivit: imuke

Yhdyssanat

imuaine, imujalka, imujuuri, imukalat, imukanava, imukeräily, imukudos, imukuppi, imukärhi, imukärsä, imulava, imumadot, imuneste, imunystyrä, imupaperi, imupiiri, imupilli, imupumppu, imuputki, imurauhanen, imurihma, imusolmuke, imusolu, imusuodatus, imusuonentulehdus, imusuoni, imusuonipunos, imusuonisto, imusuulake, imutahti, imuventtiili, rasvaimu

Aiheesta muualla

• imu Kielitoimiston sanakirjassa