Adjektiivi

muokkaa

indispositiivinen (38) (ei vertailuasteita)

  1. (oikeustiede) virallisvalvontainen, sellainen, jossa sovinto ei ole sallittu kesken prosessin
    Murhajuttu on indispositiivinen, sillä siinä syytetyllä vastaajalla ja uhrien omaisilla ei ole sopimusvapautta sopia esimerkiksi korvauksista niin, että juttu päättyisi siihen, vaan tuomioistuin punnitsee vastaajan syyllisyyden ja tuomitsee sen mukaan.

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi indispositiivinen indispositiiviset
genetiivi indispositiivisen indispositiivisten
indispositiivisien
partitiivi indispositiivista indispositiivisia
akkusatiivi indispositiivinen;
indispositiivisen
indispositiiviset
sisäpaikallissijat
inessiivi indispositiivisessa indispositiivisissa
elatiivi indispositiivisesta indispositiivisista
illatiivi indispositiiviseen indispositiivisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi indispositiivisella indispositiivisilla
ablatiivi indispositiiviselta indispositiivisilta
allatiivi indispositiiviselle indispositiivisille
muut sijamuodot
essiivi indispositiivisena
(indispositiivisna)
indispositiivisina
translatiivi indispositiiviseksi indispositiivisiksi
abessiivi indispositiivisetta indispositiivisitta
instruktiivi indispositiivisin
komitatiivi indispositiivisine
vartalot
vokaalivartalo indispositiivise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
indispositiivis-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa