instrumentointi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- mittaus- ja säätölaitteiden eli instrumenttien käytön toteutus tarkkailuun, tiedonkeräykseen, automaattiseen säätöön sekä ko. laitteiston muodostama kokonaisuus
- (musiikki) soitinnus
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈinst̪ruˌment̪oi̯nt̪i/
- tavutus: inst‧ru‧men‧toin‧ti
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | instrumentointi | instrumentoinnit |
| genetiivi | instrumentoinnin | instrumentointien (instrumentointein) |
| partitiivi | instrumentointia | instrumentointeja |
| akkusatiivi | instrumentointi; instrumentoinnin |
instrumentoinnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | instrumentoinnissa | instrumentoinneissa |
| elatiivi | instrumentoinnista | instrumentoinneista |
| illatiivi | instrumentointiin | instrumentointeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | instrumentoinnilla | instrumentoinneilla |
| ablatiivi | instrumentoinnilta | instrumentoinneilta |
| allatiivi | instrumentoinnille | instrumentoinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | instrumentointina | instrumentointeina |
| translatiivi | instrumentoinniksi | instrumentoinneiksi |
| abessiivi | instrumentoinnitta | instrumentoinneitta |
| instruktiivi | – | instrumentoinnein |
| komitatiivi | – | instrumentointeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | instrumentoinni- | |
| vahva vartalo | instrumentointi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- verbi instrumentoida + johdin -nti
Käännökset
muokkaa1. instrumentointi
|
2. soitinnus
|
Ks. soitinnus |
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- instrumentointi Kielitoimiston sanakirjassa