irrottava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä irrota

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi irrottava irrottavat
genetiivi irrottavan irrottavien
(irrottavain)
partitiivi irrottavaa irrottavia
akkusatiivi irrottava; irrottavan irrottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi irrottavassa irrottavissa
elatiivi irrottavasta irrottavista
illatiivi irrottavaan irrottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi irrottavalla irrottavilla
ablatiivi irrottavalta irrottavilta
allatiivi irrottavalle irrottaville
muut sijamuodot
essiivi irrottavana irrottavina
translatiivi irrottavaksi irrottaviksi
abessiivi irrottavatta irrottavitta
instruktiivi irrottavin
komitatiivi irrottavine

irrottava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä irrottaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi irrottava irrottavat
genetiivi irrottavan irrottavien
(irrottavain)
partitiivi irrottavaa irrottavia
akkusatiivi irrottava; irrottavan irrottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi irrottavassa irrottavissa
elatiivi irrottavasta irrottavista
illatiivi irrottavaan irrottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi irrottavalla irrottavilla
ablatiivi irrottavalta irrottavilta
allatiivi irrottavalle irrottaville
muut sijamuodot
essiivi irrottavana irrottavina
translatiivi irrottavaksi irrottaviksi
abessiivi irrottavatta irrottavitta
instruktiivi irrottavin
komitatiivi irrottavine