isoinen
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaisoinen (38) (komparatiivi isoisempi, superlatiivi isoisin) (taivutus [luo])
- suurellinen, komeileva, ylhäinen
- Meillä kävi isoisia vieraita.
- (ironinen) suuri, mahtava, arvostettu
- Sitä eivät isoiset johtajatkaan ole kyenneet ratkaisemaan.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈisoi̯nen/
- tavutus: i‧soi‧nen
Substantiivi
muokkaa- suurellisesti elävä, ylpeämielinen henkilö
- Meillä kävi isoisia kylässä.
- (murteellinen) rinnakkaismuoto sanasta isonen (rippileirin avustava ohjaaja)
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | isoinen | isoiset |
| genetiivi | isoisen | isoisten isoisien |
| partitiivi | isoista | isoisia |
| akkusatiivi | isoinen; isoisen |
isoiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | isoisessa | isoisissa |
| elatiivi | isoisesta | isoisista |
| illatiivi | isoiseen | isoisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | isoisella | isoisilla |
| ablatiivi | isoiselta | isoisilta |
| allatiivi | isoiselle | isoisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | isoisena (isoisna) |
isoisina |
| translatiivi | isoiseksi | isoisiksi |
| abessiivi | isoisetta | isoisitta |
| instruktiivi | – | isoisin |
| komitatiivi | – | isoisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | isoise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
isois- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- isoinen Kielitoimiston sanakirjassa