isokliini
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaisokliini (5)
- käyrä kartalla joka yhdistää alueet, jolla on sama inklinaatiokulma, kallistumakäyrä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | isokliini | isokliinit |
| genetiivi | isokliinin | isokliinien (isokliinein) |
| partitiivi | isokliinia | isokliineja |
| akkusatiivi | isokliini; isokliinin |
isokliinit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | isokliinissa | isokliineissa |
| elatiivi | isokliinista | isokliineista |
| illatiivi | isokliiniin | isokliineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | isokliinilla | isokliineilla |
| ablatiivi | isokliinilta | isokliineilta |
| allatiivi | isokliinille | isokliineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | isokliinina | isokliineina |
| translatiivi | isokliiniksi | isokliineiksi |
| abessiivi | isokliinitta | isokliineitta |
| instruktiivi | – | isokliinein |
| komitatiivi | – | isokliineine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | isokliini- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. käyrä kartalla joka yhdistää alueet, jolla on sama inklinaatiokulma, kallistumakäyrä
|
Aiheesta muualla
muokkaa- isokliini Tieteen termipankissa