istuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaistuminen (38)
- teonnimi verbistä istua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | istuminen | istumiset |
genetiivi | istumisen | istumisten istumisien |
partitiivi | istumista | istumisia |
akkusatiivi | istuminen; istumisen |
istumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | istumisessa | istumisissa |
elatiivi | istumisesta | istumisista |
illatiivi | istumiseen | istumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | istumisella | istumisilla |
ablatiivi | istumiselta | istumisilta |
allatiivi | istumiselle | istumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | istumisena (istumisna) |
istumisina |
translatiivi | istumiseksi | istumisiksi |
abessiivi | istumisetta | istumisitta |
instruktiivi | – | istumisin |
komitatiivi | – | istumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | istumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
istumis- |