jäänne
Suomi Muokkaa
Substantiivi Muokkaa
- jokin joka on jäänyt jäljelle jostakin
- Hubblen löytämä himmeä galaksi on jäänne nuoresta universumista. (avaruus.fi)
- Erään teorian mukaan hikka on jäänne hengityksen säätelyyn liittyvistä toiminnoista ajoilta, jolloin eläimet siirtyivät vedestä maalle – –. (terveyskirjasto.fi)
- Machu Picchu on tunnetuin inkakulttuurin jäänne.
Ääntäminen Muokkaa
- IPA: /ˈjæːnːeˣ/
- tavutus: jään‧ne
Taivutus Muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jäänne | jäänteet |
| genetiivi | jäänteen | jäänteiden jäänteitten |
| partitiivi | jäännettä | jäänteitä |
| akkusatiivi | jäänne; jäänteen |
jäänteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jäänteessä | jäänteissä |
| elatiivi | jäänteestä | jäänteistä |
| illatiivi | jäänteeseen | jäänteisiin jäänteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jäänteellä | jäänteillä |
| ablatiivi | jäänteeltä | jäänteiltä |
| allatiivi | jäänteelle | jäänteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jäänteenä | jäänteinä |
| translatiivi | jäänteeksi | jäänteiksi |
| abessiivi | jäänteettä | jäänteittä |
| instruktiivi | – | jääntein |
| komitatiivi | – | jäänteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jääntee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
jäännet- | |
Etymologia Muokkaa
Hannes Tepon käyttöön ottama uudissana[1]
Käännökset Muokkaa
Viitteet Muokkaa
- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.