SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

jäänne (48-J)

  1. jokin joka on jäänyt jäljelle jostakin
    Hubblen löytämä himmeä galaksi on jäänne nuoresta universumista. (avaruus.fi)
    Erään teorian mukaan hikka on jäänne hengityksen säätelyyn liittyvistä toiminnoista ajoilta, jolloin eläimet siirtyivät vedestä maalle – –. (terveyskirjasto.fi)
    Machu Picchu on tunnetuin inkakulttuurin jäänne.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈjæːnneˣ/
  • tavutus: jään‧ne

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jäänne jäänteet
genetiivi jäänteen jäänteiden
jäänteitten
partitiivi jäännettä jäänteitä
akkusatiivi jäänne;
jäänteen
jäänteet
sisäpaikallissijat
inessiivi jäänteessä jäänteissä
elatiivi jäänteestä jäänteistä
illatiivi jäänteeseen jäänteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jäänteellä jäänteillä
ablatiivi jäänteeltä jäänteiltä
allatiivi jäänteelle jäänteille
muut sijamuodot
essiivi jäänteenä jäänteinä
translatiivi jäänteeksi jäänteiksi
abessiivi jäänteettä jäänteittä
instruktiivi jääntein
komitatiivi jäänteine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Hannes Tepon käyttöön ottama uudissana[1]

KäännöksetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.