järkytys
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajärkytys (39)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈjærkyt̪ys/
- tavutus: jär‧ky‧tys
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | järkytys | järkytykset |
| genetiivi | järkytyksen | järkytysten järkytyksien |
| partitiivi | järkytystä | järkytyksiä |
| akkusatiivi | järkytys; järkytyksen |
järkytykset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | järkytyksessä | järkytyksissä |
| elatiivi | järkytyksestä | järkytyksistä |
| illatiivi | järkytykseen | järkytyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | järkytyksellä | järkytyksillä |
| ablatiivi | järkytykseltä | järkytyksiltä |
| allatiivi | järkytykselle | järkytyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | järkytyksenä | järkytyksinä |
| translatiivi | järkytykseksi | järkytyksiksi |
| abessiivi | järkytyksettä | järkytyksittä |
| instruktiivi | – | järkytyksin |
| komitatiivi | – | järkytyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | järkytykse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
järkytys- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- järkytys Kielitoimiston sanakirjassa