jäynä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈjæy̯næ/
- tavutus: jäy‧nä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jäynä | jäynät |
| genetiivi | jäynän | jäynien (jäynäin) |
| partitiivi | jäynää | jäyniä |
| akkusatiivi | jäynä; jäynän |
jäynät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jäynässä | jäynissä |
| elatiivi | jäynästä | jäynistä |
| illatiivi | jäynään | jäyniin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jäynällä | jäynillä |
| ablatiivi | jäynältä | jäyniltä |
| allatiivi | jäynälle | jäynille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jäynänä | jäyninä |
| translatiivi | jäynäksi | jäyniksi |
| abessiivi | jäynättä | jäynittä |
| instruktiivi | – | jäynin |
| komitatiivi | – | jäynine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jäynä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
muokkaa- jäynä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10