jaettava
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaajaettava (10) (komparatiivi jaettavampi, superlatiivi jaettavin) (taivutus [luo])
- sellainen, joka on jaettavissa tai jaettavana
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈjɑet̪ˌt̪ɑʋɑ/
- tavutus: ja‧et‧ta‧va
Käännökset
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (matematiikka) jakolaskussa se luku, joka jaetaan toisella luvulla
- Laskussa 12 ÷ 4 jaettava on 12 ja jakaja 4.
- jakoon laitettu tai tarkoitettu tavara tai varat
- Leipäjonossa oli tänään vain vähän jaettavaa.
- Budjetissa rahaa oli jaettavaksi entistä vähemmän.
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jaettava | jaettavat |
| genetiivi | jaettavan | jaettavien (jaettavain) |
| partitiivi | jaettavaa | jaettavia |
| akkusatiivi | jaettava; jaettavan |
jaettavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jaettavassa | jaettavissa |
| elatiivi | jaettavasta | jaettavista |
| illatiivi | jaettavaan | jaettaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jaettavalla | jaettavilla |
| ablatiivi | jaettavalta | jaettavilta |
| allatiivi | jaettavalle | jaettaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jaettavana | jaettavina |
| translatiivi | jaettavaksi | jaettaviksi |
| abessiivi | jaettavatta | jaettavitta |
| instruktiivi | – | jaettavin |
| komitatiivi | – | jaettavine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jaettava- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa(matematiikka) Mnemosyne-lehdessä v. 1820 esitetty uudissana[2]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.