SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

jakelu (2)

  1. erit. tuotteiden, tarvikkeiden, sähkön tms. toimitus käyttäjille tai kuluttajille
  2. (arkikieltä) jakelulista
    Erillisen jakelun mukaan.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈjɑkelu/
  • tavutus: ja‧ke‧lu

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jakelu jakelut
genetiivi jakelun jakelujen
jakeluiden
jakeluitten
partitiivi jakelua jakeluita
jakeluja
akkusatiivi jakelu;
jakelun
jakelut
sisäpaikallissijat
inessiivi jakelussa jakeluissa
elatiivi jakelusta jakeluista
illatiivi jakeluun jakeluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi jakelulla jakeluilla
ablatiivi jakelulta jakeluilta
allatiivi jakelulle jakeluille
muut sijamuodot
essiivi jakeluna jakeluina
translatiivi jakeluksi jakeluiksi
abessiivi jakelutta jakeluitta
instruktiivi jakeluin
komitatiivi jakeluine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

aamujakelu, ilmaisjakelu, jakeluasema, jakeluauto, jakelukeittiö, jakelukohde, jakelukuljetus, jakelukustannukset, jakeluliike, jakelulista, jakeluosoite, jakelupaikka, jakelupiste, jakeluporras, jakelureitti, jakelutie, jakelutoiminta, jakeluverkko, jakeluvuoro, joukkojakelu, maidonjakelu, pikajakelu, polttoainejakelu, postinjakelu, ruoanjakelu, sähkönjakelu, varhaisjakelu, vedenjakelu, yhteisjakelu

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • jakelu Kielitoimiston sanakirjassa