kuluttaja

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kuluttaja (10)[1]

  1. (taloustiede) yksityishenkilö, joka kuluttaa tuotettuja hyödykkeitä
    Kuluttajat muodostavat kansantaloudessa kulutuskysynnän.
  2. (ekologia) toisenvarainen eliö eli ei kykene itse valmistamaan ravintoaan
    Kuluttajia ovat eläimet, jotka ovat kasvinsyöjiä, saalistajia tai loisia.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkulut̪ˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: ku‧lut‧ta‧ja

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuluttaja kuluttajat
genetiivi kuluttajan kuluttajien
(kuluttajain)
partitiivi kuluttajaa kuluttajia
akkusatiivi kuluttaja;
kuluttajan
kuluttajat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuluttajassa kuluttajissa
elatiivi kuluttajasta kuluttajista
illatiivi kuluttajaan kuluttajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuluttajalla kuluttajilla
ablatiivi kuluttajalta kuluttajilta
allatiivi kuluttajalle kuluttajille
muut sijamuodot
essiivi kuluttajana kuluttajina
translatiivi kuluttajaksi kuluttajiksi
abessiivi kuluttajatta kuluttajitta
instruktiivi kuluttajin
komitatiivi kuluttajine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

johdettu suomen kielen verbistä kuluttaa

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

VastakohdatMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

kuluttaja-asiamies, kuluttajahinta, kuluttajakunta, kuluttajaneuvosto, kuluttajapolitiikka, kuluttajavalistus, kuluttajaväestö, sukankuluttaja, suurkuluttaja

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10