jaollisuus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
jaollisuus (40)
- kahden kokonaisluvun a ja b välillä vallitsevaa suhdetta kuvaava käsite, joka voidaan määrittää lausekkeesta a=bc, jossa myös c on kokonaisluku, riippuvuutena b | a (a on jaollinen b:llä)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈjɑolˌlisuːs/
- tavutus: ja‧ol‧li‧suus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jaollisuus | jaollisuudet |
| genetiivi | jaollisuuden | jaollisuuksien |
| partitiivi | jaollisuutta | jaollisuuksia |
| akkusatiivi | jaollisuus; jaollisuuden |
jaollisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jaollisuudessa | jaollisuuksissa |
| elatiivi | jaollisuudesta | jaollisuuksista |
| illatiivi | jaollisuuteen | jaollisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jaollisuudella | jaollisuuksilla |
| ablatiivi | jaollisuudelta | jaollisuuksilta |
| allatiivi | jaollisuudelle | jaollisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jaollisuutena | jaollisuuksina |
| translatiivi | jaollisuudeksi | jaollisuuksiksi |
| abessiivi | jaollisuudetta | jaollisuuksitta |
| instruktiivi | – | jaollisuuksin |
| komitatiivi | – | jaollisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | jaollisuude- | |
| vahva vartalo | jaollisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
jaollisuut- | |
Etymologia muokkaa
sanan jaollinen vartalosta jaollis- ja suffiksista -uus
Käännökset muokkaa
1. jaollisuus
|
|
Aiheesta muualla muokkaa
- jaollisuus Kielitoimiston sanakirjassa
- jaollisuus Tieteen termipankissa