jaollisuus

Suomi

jaollisuus (40)

kahden kokonaisluvun a ja b välillä vallitsevaa suhdetta kuvaava käsite, joka voidaan määrittää lausekkeesta a=bc, jossa myös c on kokonaisluku, riippuvuutena b | a (a on jaollinen b:llä)

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	jaollisuus	jaollisuudet
genetiivi	jaollisuuden	jaollisuuksien
partitiivi	jaollisuutta	jaollisuuksia
akkusatiivi	jaollisuus; jaollisuuden	jaollisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	jaollisuudessa	jaollisuuksissa
elatiivi	jaollisuudesta	jaollisuuksista
illatiivi	jaollisuuteen	jaollisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	jaollisuudella	jaollisuuksilla
ablatiivi	jaollisuudelta	jaollisuuksilta
allatiivi	jaollisuudelle	jaollisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	jaollisuutena	jaollisuuksina
translatiivi	jaollisuudeksi	jaollisuuksiksi
abessiivi	jaollisuudetta	jaollisuuksitta
instruktiivi	–	jaollisuuksin
komitatiivi	–	jaollisuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	jaollisuude-
vahva vartalo	jaollisuute-
konsonantti- vartalo	jaollisuut-

sanan jaollinen vartalosta jaollis- ja suffiksista -uus

1. jaollisuus