johtuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajohtuminen (38)
- teonnimi verbistä johtua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | johtuminen | johtumiset |
| genetiivi | johtumisen | johtumisten johtumisien |
| partitiivi | johtumista | johtumisia |
| akkusatiivi | johtuminen; johtumisen |
johtumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | johtumisessa | johtumisissa |
| elatiivi | johtumisesta | johtumisista |
| illatiivi | johtumiseen | johtumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | johtumisella | johtumisilla |
| ablatiivi | johtumiselta | johtumisilta |
| allatiivi | johtumiselle | johtumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | johtumisena (johtumisna) |
johtumisina |
| translatiivi | johtumiseksi | johtumisiksi |
| abessiivi | johtumisetta | johtumisitta |
| instruktiivi | – | johtumisin |
| komitatiivi | – | johtumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | johtumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
johtumis- | |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- johtuminen Tieteen termipankissa