jojo
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- eräänlainen narusta nykimällä pyöritettävä leikkikalu
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈjojo/
- tavutus: jo‧jo
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jojo | jojot |
| genetiivi | jojon | jojojen |
| partitiivi | jojoa | jojoja |
| akkusatiivi | jojo; jojon |
jojot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jojossa | jojoissa |
| elatiivi | jojosta | jojoista |
| illatiivi | jojoon | jojoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jojolla | jojoilla |
| ablatiivi | jojolta | jojoilta |
| allatiivi | jojolle | jojoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jojona | jojoina |
| translatiivi | jojoksi | jojoiksi |
| abessiivi | jojotta | jojoitta |
| instruktiivi | – | jojoin |
| komitatiivi | – | jojoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jojo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaenglannin sanasta yo-yo, alunperin japanilainen tavaramerkki.[2]
Käännökset
muokkaaIdiomit
muokkaa- vetää itsensä jojoon – hirttää itsensä
Aiheesta muualla
muokkaa- jojo Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
- ↑ Aapala, Kirsti: Jojo Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä. Kotimaisten kielten keskus.