julmuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajulmuus (40)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈjulmuːs/
- tavutus: jul‧muus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | julmuus | julmuudet |
| genetiivi | julmuuden | julmuuksien |
| partitiivi | julmuutta | julmuuksia |
| akkusatiivi | julmuus; julmuuden |
julmuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | julmuudessa | julmuuksissa |
| elatiivi | julmuudesta | julmuuksista |
| illatiivi | julmuuteen | julmuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | julmuudella | julmuuksilla |
| ablatiivi | julmuudelta | julmuuksilta |
| allatiivi | julmuudelle | julmuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | julmuutena | julmuuksina |
| translatiivi | julmuudeksi | julmuuksiksi |
| abessiivi | julmuudetta | julmuuksitta |
| instruktiivi | – | julmuuksin |
| komitatiivi | – | julmuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | julmuude- | |
| vahva vartalo | julmuute- | |
| konsonantti- vartalo |
julmuut- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. se, että on julma
|
Aiheesta muualla
muokkaa- julmuus Kielitoimiston sanakirjassa