juonittelu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajuonittelu (2)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈjuo̯nit̪ˌt̪elu/
- tavutus: juo‧nit‧te‧lu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | juonittelu | juonittelut |
genetiivi | juonittelun | juonittelujen juonitteluiden juonitteluitten |
partitiivi | juonittelua | juonitteluita juonitteluja |
akkusatiivi | juonittelu; juonittelun |
juonittelut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | juonittelussa | juonitteluissa |
elatiivi | juonittelusta | juonitteluista |
illatiivi | juonitteluun | juonitteluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | juonittelulla | juonitteluilla |
ablatiivi | juonittelulta | juonitteluilta |
allatiivi | juonittelulle | juonitteluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | juonitteluna | juonitteluina |
translatiivi | juonitteluksi | juonitteluiksi |
abessiivi | juonittelutta | juonitteluitta |
instruktiivi | – | juonitteluin |
komitatiivi | – | juonitteluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | juonittelu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa- verbi juonitella + johdin -u
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- juonittelu Kielitoimiston sanakirjassa