juontaja
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
juontaja (10)
- henkilö, joka juontaa
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈjuo̯nt̪ɑjɑ/
- tavutus: juon‧ta‧ja
TaivutusMuokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | juontaja | juontajat |
genetiivi | juontajan | juontajien (juontajain) |
partitiivi | juontajaa | juontajia |
akkusatiivi | juontaja; juontajan |
juontajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | juontajassa | juontajissa |
elatiivi | juontajasta | juontajista |
illatiivi | juontajaan | juontajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | juontajalla | juontajilla |
ablatiivi | juontajalta | juontajilta |
allatiivi | juontajalle | juontajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | juontajana | juontajina |
translatiivi | juontajaksi | juontajiksi |
abessiivi | juontajatta | juontajitta |
instruktiivi | – | juontajin |
komitatiivi | – | juontajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | juontaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
EtymologiaMuokkaa
Hannes Tepon vuonna 1951 käyttöön ottama uudissana[1]
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- juontaja Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.