juova

Suomi

Substantiivi

juova (10)

1. yleensä oman värinen, suhteellisen tasalevyinen pinnan juonne, viiva tai raita
2. (videotekniikka) kuvan ruudun yksi vaakaviiva

Ääntäminen

• IPA: /ˈjuo̯ʋɑ/
• tavutus: juo‧va

Etymologia

mahdollisesti johdos verbistä juoda

Käännökset

1. yleensä oman värinen, suhteellisen tasalevyinen pinnan juonne, viiva tai raita

englanti: streak

2. kuvatekniikassa

englanti: scan line, scanline, line

Liittyvät sanat

• juovainen, juovikas
• juovataajuus

Johdokset

• verbit: juovittaa

Yhdyssanat

juovakoodi, juovakylvö, juovamuuntaja, juovaspektri, poikkijuova, pystyjuova, raskausjuova, vaakajuova, valojuova

Aiheesta muualla

• juova Kielitoimiston sanakirjassa
• juova Tieteen termipankissa

Verbi

juova

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä juoda

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	juova	juovat
genetiivi	juovan	juovien (juovain)
partitiivi	juovaa	juovia
akkusatiivi	juova; juovan	juovat
sisäpaikallissijat
inessiivi	juovassa	juovissa
elatiivi	juovasta	juovista
illatiivi	juovaan	juoviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	juovalla	juovilla
ablatiivi	juovalta	juovilta
allatiivi	juovalle	juoville
muut sijamuodot
essiivi	juovana	juovina
translatiivi	juovaksi	juoviksi
abessiivi	juovatta	juovitta
instruktiivi	–	juovin
komitatiivi	–	juovine