Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

juova (10)

  1. yleensä oman värinen, suhteellisen tasalevyinen pinnan juonne, viiva tai raita
  2. (videotekniikka) kuvan ruudun yksi vaakaviiva

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈjuo̯ʋɑ/
  • tavutus: juo‧va

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi juova juovat
genetiivi juovan juovien
(juovain)
partitiivi juovaa juovia
akkusatiivi juova;
juovan
juovat
sisäpaikallissijat
inessiivi juovassa juovissa
elatiivi juovasta juovista
illatiivi juovaan juoviin
ulkopaikallissijat
adessiivi juovalla juovilla
ablatiivi juovalta juovilta
allatiivi juovalle juoville
muut sijamuodot
essiivi juovana juovina
translatiivi juovaksi juoviksi
abessiivi juovatta juovitta
instruktiivi juovin
komitatiivi juovine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo juova-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

juovakoodi, juovakylvö, juovamuuntaja, juovaspektri, poikkijuova, pystyjuova, raskausjuova, vaakajuova, valojuova

Aiheesta muualla muokkaa

  • juova Kielitoimiston sanakirjassa
  • juova Tieteen termipankissa

Verbi muokkaa

juova

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä juoda

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi juova juovat
genetiivi juovan juovien
(juovain)
partitiivi juovaa juovia
akkusatiivi juova; juovan juovat
sisäpaikallissijat
inessiivi juovassa juovissa
elatiivi juovasta juovista
illatiivi juovaan juoviin
ulkopaikallissijat
adessiivi juovalla juovilla
ablatiivi juovalta juovilta
allatiivi juovalle juoville
muut sijamuodot
essiivi juovana juovina
translatiivi juovaksi juoviksi
abessiivi juovatta juovitta
instruktiivi juovin
komitatiivi juovine