käytävä

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

käytävä (10)[1]

  1. pääsyn mahdollistava kapeahko, pitkänomainen kulkutie tai kulkuväylä
    Lamellitalon lamellit on yhdistetty käytävillä.
    Maanpinnalle ruokailemaan tulleet kastemadot pujahtavat häirittäessä maanalaiseen käytäväänsä.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkæy̯t̪æʋæ/
  • tavutus: käy‧tä‧vä

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi käytävä käytävät
genetiivi käytävän käytävien
(käytäväin)
partitiivi käytävää käytäviä
akkusatiivi käytävä;
käytävän
käytävät
sisäpaikallissijat
inessiivi käytävässä käytävissä
elatiivi käytävästä käytävistä
illatiivi käytävään käytäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi käytävällä käytävillä
ablatiivi käytävältä käytäviltä
allatiivi käytävälle käytäville
muut sijamuodot
essiivi käytävänä käytävinä
translatiivi käytäväksi käytäviksi
abessiivi käytävättä käytävittä
instruktiivi käytävin
komitatiivi käytävine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

alikäytävä, hiekkakäytävä, holvikäytävä, huoltokäytävä, ilmakäytävä, jalkakäytävä, kaarikäytävä, kaivoskäytävä, katukäytävä, korvakäytävä, kulkukäytävä, käytävähauta, käytäväkeskustelu, käytävälaatta, käytävämatto, käytäväpolitiikka, liukukäytävä, luhtikäytävä, myyränkäytävä, nenäkäytävä, peilikäytävä, pihakäytävä, poikkikäytävä, porraskäytävä, porttikäytävä, puistokäytävä, puutarhakäytävä, pylväskäytävä, rappukäytävä, salakäytävä, sisäänkäytävä, toukankäytävä, uloskäytävä, yhdyskäytävä, ylikäytävä

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10