Wikipedia
Katso artikkeli Käytävä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Käytävä

Substantiivi

muokkaa

käytävä (10)[1]

  1. pääsyn mahdollistava kapeahko, pitkänomainen kulkutie tai kulkuväylä
    Lamellitalon lamellit on yhdistetty käytävillä.
    Maanpinnalle ruokailemaan tulleet kastemadot pujahtavat häirittäessä maanalaiseen käytäväänsä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkæy̯t̪æʋæ/
  • tavutus: käy‧tä‧vä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi käytävä käytävät
genetiivi käytävän käytävien
(käytäväin)
partitiivi käytävää käytäviä
akkusatiivi käytävä;
käytävän
käytävät
sisäpaikallissijat
inessiivi käytävässä käytävissä
elatiivi käytävästä käytävistä
illatiivi käytävään käytäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi käytävällä käytävillä
ablatiivi käytävältä käytäviltä
allatiivi käytävälle käytäville
muut sijamuodot
essiivi käytävänä käytävinä
translatiivi käytäväksi käytäviksi
abessiivi käytävättä käytävittä
instruktiivi käytävin
komitatiivi käytävine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo käytävä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

alikäytävä, hiekkakäytävä, holvikäytävä, huoltokäytävä, ilmakäytävä, jalkakäytävä, kaarikäytävä, kaivoskäytävä, katukäytävä, korvakäytävä, kulkukäytävä, käytävähauta, käytäväkeskustelu, käytävälaatta, käytävämatto, käytäväpolitiikka, lentokäytävä, liukukäytävä, luhtikäytävä, myyränkäytävä, nenäkäytävä, peilikäytävä, pihakäytävä, poikkikäytävä, porraskäytävä, porttikäytävä, puistokäytävä, puutarhakäytävä, pylväskäytävä, rappukäytävä, salakäytävä, sisäänkäytävä, toukankäytävä, uloskäytävä, yhdyskäytävä, ylikäytävä

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10