könöttäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakönöttäminen (38)
- teonnimi verbistä könöttää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | könöttäminen | könöttämiset |
genetiivi | könöttämisen | könöttämisten könöttämisien |
partitiivi | könöttämistä | könöttämisiä |
akkusatiivi | könöttäminen; könöttämisen |
könöttämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | könöttämisessä | könöttämisissä |
elatiivi | könöttämisestä | könöttämisistä |
illatiivi | könöttämiseen | könöttämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | könöttämisellä | könöttämisillä |
ablatiivi | könöttämiseltä | könöttämisiltä |
allatiivi | könöttämiselle | könöttämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | könöttämisenä (könöttämisnä) |
könöttämisinä |
translatiivi | könöttämiseksi | könöttämisiksi |
abessiivi | könöttämisettä | könöttämisittä |
instruktiivi | – | könöttämisin |
komitatiivi | – | könöttämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | könöttämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
könöttämis- |