SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kaarti (5)

  1. henkivartiosto, vartiosto
  2. valiojoukko, eräiden sotilasyksikköjen nimissä, Venäjän keisarillisessa armeijassa joukko-osastolle annettava arvonimi
  3. eräiden sisällissotien osapuolista ja kansalaisten puolisotilaallisista joukoista
  4. ryhmä, ryhmittymä
    Liikkeen vanha kaarti on uhannut estää uudistukset.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑːrt̪i/, [ˈkɑːrti]
  • tavutus: kaar‧ti

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaarti kaartit
genetiivi kaartin kaartien
partitiivi kaartia kaarteja
akkusatiivi kaarti;
kaartin
kaartit
sisäpaikallissijat
inessiivi kaartissa kaarteissa
elatiivi kaartista kaarteista
illatiivi kaartiin kaarteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaartilla kaarteilla
ablatiivi kaartilta kaarteilta
allatiivi kaartille kaarteille
muut sijamuodot
essiivi kaartina kaarteina
translatiivi kaartiksi kaarteiksi
abessiivi kaartitta kaarteitta
instruktiivi kaartein
komitatiivi kaarteine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

käpykaartilainen, käpykaartilaisuus, metsäkaartilainen, metsäkaartilaisuus, punakaartilainen, valkokaartilainen

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

henkikaarti, henkivartiokaarti, käpykaarti, kärkikaarti, metsäkaarti, punakaarti, sveitsiläiskaarti, valkokaarti

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kaarti Kielitoimiston sanakirjassa