Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kaarti (5)

  1. henkivartiosto, vartiosto
  2. valiojoukko, eräiden sotilasyksikköjen nimissä, Venäjän keisarillisessa armeijassa joukko-osastolle annettava arvonimi
  3. eräiden sisällissotien osapuolista ja kansalaisten puolisotilaallisista joukoista
  4. ryhmä, ryhmittymä
    Liikkeen vanha kaarti on uhannut estää uudistukset.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑːrt̪i/, [ˈkɑːrti]
  • tavutus: kaar‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaarti kaartit
genetiivi kaartin kaartien
(kaartein)
partitiivi kaartia kaarteja
akkusatiivi kaarti;
kaartin
kaartit
sisäpaikallissijat
inessiivi kaartissa kaarteissa
elatiivi kaartista kaarteista
illatiivi kaartiin kaarteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaartilla kaarteilla
ablatiivi kaartilta kaarteilta
allatiivi kaartille kaarteille
muut sijamuodot
essiivi kaartina kaarteina
translatiivi kaartiksi kaarteiksi
abessiivi kaartitta kaarteitta
instruktiivi kaartein
komitatiivi kaarteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaarti-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

käpykaartilainen, käpykaartilaisuus, metsäkaartilainen, metsäkaartilaisuus, punakaartilainen, valkokaartilainen

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

henkikaarti, henkivartiokaarti, käpykaarti, kärkikaarti, metsäkaarti, punakaarti, sveitsiläiskaarti, valkokaarti

Aiheesta muualla muokkaa

  • kaarti Kielitoimiston sanakirjassa