kahvittelu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakahvittelu (2)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑhʋit̪ˌt̪elu/
- tavutus: kah‧vit‧te‧lu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kahvittelu | kahvittelut |
genetiivi | kahvittelun | kahvittelujen kahvitteluiden kahvitteluitten |
partitiivi | kahvittelua | kahvitteluita kahvitteluja |
akkusatiivi | kahvittelu; kahvittelun |
kahvittelut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kahvittelussa | kahvitteluissa |
elatiivi | kahvittelusta | kahvitteluista |
illatiivi | kahvitteluun | kahvitteluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kahvittelulla | kahvitteluilla |
ablatiivi | kahvittelulta | kahvitteluilta |
allatiivi | kahvittelulle | kahvitteluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kahvitteluna | kahvitteluina |
translatiivi | kahvitteluksi | kahvitteluiksi |
abessiivi | kahvittelutta | kahvitteluitta |
instruktiivi | – | kahvitteluin |
komitatiivi | – | kahvitteluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kahvittelu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaverbi kahvitella + johdin -u
Käännökset
muokkaa1. kahvitteleminen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- kahvittelu Kielitoimiston sanakirjassa