kaima
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakaima (9)
- samanniminen henkilö
- Matti Virtasella on monta kaimaa, kun tämä nimiyhdistelmä on Suomen toiseksi yleisin.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑi̯mɑ/, [ˈkɑ̝imɑ̝]
- tavutus: kai‧ma
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaima | kaimat |
| genetiivi | kaiman | kaimojen (kaimain) |
| partitiivi | kaimaa | kaimoja |
| akkusatiivi | kaima; kaiman |
kaimat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaimassa | kaimoissa |
| elatiivi | kaimasta | kaimoista |
| illatiivi | kaimaan | kaimoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaimalla | kaimoilla |
| ablatiivi | kaimalta | kaimoilta |
| allatiivi | kaimalle | kaimoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaimana | kaimoina |
| translatiivi | kaimaksi | kaimoiksi |
| abessiivi | kaimatta | kaimoitta |
| instruktiivi | – | kaimoin |
| komitatiivi | – | kaimoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaima- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaabalttilainen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. samanniminen henkilö
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kaima Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.