Substantiivi

muokkaa

kaitsija (12)[1]

  1. henkilö, jonka tehtävänä on kaitsenta tai kaitseminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑi̯t̪sijɑ/
  • tavutus: kait‧si‧ja

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaitsija kaitsijat
genetiivi kaitsijan kaitsijoiden
kaitsijoitten
(kaitsijain)
partitiivi kaitsijaa kaitsijoita
akkusatiivi kaitsija;
kaitsijan
kaitsijat
sisäpaikallissijat
inessiivi kaitsijassa kaitsijoissa
elatiivi kaitsijasta kaitsijoista
illatiivi kaitsijaan kaitsijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaitsijalla kaitsijoilla
ablatiivi kaitsijalta kaitsijoilta
allatiivi kaitsijalle kaitsijoille
muut sijamuodot
essiivi kaitsijana kaitsijoina
translatiivi kaitsijaksi kaitsijoiksi
abessiivi kaitsijatta kaitsijoitta
instruktiivi kaitsijoin
komitatiivi kaitsijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaitsija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

verbi kaita (kaitse-) tai kaitsea (kaitse-) + johdin -i

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

karjankaitsija, lapsenkaitsija, lastenkaitsija

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12