kaiveleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakaiveleminen (38)
- teonnimi verbistä kaivella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaiveleminen | kaivelemiset |
| genetiivi | kaivelemisen | kaivelemisten kaivelemisien |
| partitiivi | kaivelemista | kaivelemisia |
| akkusatiivi | kaiveleminen; kaivelemisen |
kaivelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaivelemisessa | kaivelemisissa |
| elatiivi | kaivelemisesta | kaivelemisista |
| illatiivi | kaivelemiseen | kaivelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaivelemisella | kaivelemisilla |
| ablatiivi | kaivelemiselta | kaivelemisilta |
| allatiivi | kaivelemiselle | kaivelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaivelemisena (kaivelemisna) |
kaivelemisina |
| translatiivi | kaivelemiseksi | kaivelemisiksi |
| abessiivi | kaivelemisetta | kaivelemisitta |
| instruktiivi | – | kaivelemisin |
| komitatiivi | – | kaivelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaivelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaivelemis- | |