kaklatus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakaklatus (39)
- kaklattaminen; sen ääni
- harmaalokin kaklatus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaklatus | kaklatukset |
| genetiivi | kaklatuksen | kaklatusten kaklatuksien |
| partitiivi | kaklatusta | kaklatuksia |
| akkusatiivi | kaklatus; kaklatuksen |
kaklatukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaklatuksessa | kaklatuksissa |
| elatiivi | kaklatuksesta | kaklatuksista |
| illatiivi | kaklatukseen | kaklatuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaklatuksella | kaklatuksilla |
| ablatiivi | kaklatukselta | kaklatuksilta |
| allatiivi | kaklatukselle | kaklatuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaklatuksena | kaklatuksina |
| translatiivi | kaklatukseksi | kaklatuksiksi |
| abessiivi | kaklatuksetta | kaklatuksitta |
| instruktiivi | – | kaklatuksin |
| komitatiivi | – | kaklatuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaklatukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaklatus- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. kaklattaminen; sen ääni
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |