kali
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- lannoitteista puhuttaessa sama kuin kalium
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑli/
- tavutus: ka‧li
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kali | kalit |
| genetiivi | kalin | kalien (kalein) |
| partitiivi | kalia | kaleja |
| akkusatiivi | kali; kalin |
kalit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kalissa | kaleissa |
| elatiivi | kalista | kaleista |
| illatiivi | kaliin | kaleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kalilla | kaleilla |
| ablatiivi | kalilta | kaleilta |
| allatiivi | kalille | kaleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kalina | kaleina |
| translatiivi | kaliksi | kaleiksi |
| abessiivi | kalitta | kaleitta |
| instruktiivi | – | kalein |
| komitatiivi | – | kaleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kali- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa< ruotsi << arabia[2]
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaakalilannoite, kalilipeä, kalisuola
Aiheesta muualla
muokkaa- kali Kielitoimiston sanakirjassa
Viro
muokkaaSubstantiivi
muokkaakali
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 379. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.