Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kalistin (33)

  1. kalisevaa ääntä päästävä rytmisoitin tai lelu
  2. kalkkarokäärmeiden hännän päässä sijaitseva sarveisrenkaista koostuva elin, jota ne kalisuttavat varoitukseksi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kalistin kalistimet
genetiivi kalistimen kalistimien
kalistinten
partitiivi kalistinta kalistimia
akkusatiivi kalistin;
kalistimen
kalistimet
sisäpaikallissijat
inessiivi kalistimessa kalistimissa
elatiivi kalistimesta kalistimista
illatiivi kalistimeen kalistimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kalistimella kalistimilla
ablatiivi kalistimelta kalistimilta
allatiivi kalistimelle kalistimille
muut sijamuodot
essiivi kalistimena
(kalistinna)
kalistimina
translatiivi kalistimeksi kalistimiksi
abessiivi kalistimetta kalistimitta
instruktiivi kalistimin
komitatiivi kalistimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kalistime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kalistin-

Etymologia muokkaa

kalistaa (vartalo kalista-) + -in

Käännökset muokkaa

Verbi muokkaa

kalistin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kalistaa

Aiheesta muualla muokkaa