kalistin
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakalistin (33)
- kalisevaa ääntä päästävä rytmisoitin tai lelu
- kalkkarokäärmeiden hännän päässä sijaitseva sarveisrenkaista koostuva elin, jota ne kalisuttavat varoitukseksi
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kalistin | kalistimet |
genetiivi | kalistimen | kalistimien kalistinten |
partitiivi | kalistinta | kalistimia |
akkusatiivi | kalistin; kalistimen |
kalistimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kalistimessa | kalistimissa |
elatiivi | kalistimesta | kalistimista |
illatiivi | kalistimeen | kalistimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kalistimella | kalistimilla |
ablatiivi | kalistimelta | kalistimilta |
allatiivi | kalistimelle | kalistimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kalistimena (kalistinna) |
kalistimina |
translatiivi | kalistimeksi | kalistimiksi |
abessiivi | kalistimetta | kalistimitta |
instruktiivi | – | kalistimin |
komitatiivi | – | kalistimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kalistime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kalistin- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. kalisevaa ääntä päästävä rytmisoitin tai lelu
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
2. kalkkarokäärmeiden hännän päässä sijaitseva sarveisrenkaista koostuva elin
|
Verbi
muokkaakalistin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kalistaa
Aiheesta muualla
muokkaa- kalistin Kielitoimiston sanakirjassa