kallistelu

Suomi

Substantiivi

kallistelu (2)

toistuva kallisteleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkɑlːisˌt̪elu/
tavutus: kal‧lis‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kallistelu	kallistelut
genetiivi	kallistelun	kallistelujen kallisteluiden kallisteluitten
partitiivi	kallistelua	kallisteluita kallisteluja
akkusatiivi	kallistelu; kallistelun	kallistelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	kallistelussa	kallisteluissa
elatiivi	kallistelusta	kallisteluista
illatiivi	kallisteluun	kallisteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kallistelulla	kallisteluilla
ablatiivi	kallistelulta	kallisteluilta
allatiivi	kallistelulle	kallisteluille
muut sijamuodot
essiivi	kallisteluna	kallisteluina
translatiivi	kallisteluksi	kallisteluiksi
abessiivi	kallistelutta	kallisteluitta
instruktiivi	–	kallisteluin
komitatiivi	–	kallisteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kallistelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi kallistella (vokaalivartalo kallistel|e-) + johdin -u

Käännökset

1. toistuva kallisteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

kallistella

Aiheesta muualla

kallistelu Kielitoimiston sanakirjassa