kalma

Katso myös: Kalma

Suomi

Substantiivi

kalma (9)

(vanhahtava) kuolema

Ääntäminen

IPA: /ˈkɑlmɑ/
tavutus: kal‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kalma	kalmat
genetiivi	kalman	kalmojen (kalmain)
partitiivi	kalmaa	kalmoja
akkusatiivi	kalma; kalman	kalmat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kalmassa	kalmoissa
elatiivi	kalmasta	kalmoista
illatiivi	kalmaan	kalmoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kalmalla	kalmoilla
ablatiivi	kalmalta	kalmoilta
allatiivi	kalmalle	kalmoille
muut sijamuodot
essiivi	kalmana	kalmoina
translatiivi	kalmaksi	kalmoiksi
abessiivi	kalmatta	kalmoitta
instruktiivi	–	kalmoin
komitatiivi	–	kalmoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kalma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Johdokset

substantiivit: kalmisto, kalmo

Yhdyssanat

kalmanhaju, kalmankalpea

Aiheesta muualla

kalma Kielitoimiston sanakirjassa

Ido

Adjektiivi

kalma

tyyni

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kalma&oldid=4637872”